Retkellä | Tiina Kivelä
Edelleen on hieman outoa astua aamulla gondolihissiin – tai oikeastaan ensin “jonoon” kymmenien turistiryhmien sekaan – ja matkata sillä hiihtoladulle. Tai talvikävelyreitille, jos matkaan lähtee riittävän ajoissa aamulla, jolloin reitti järven (Trübsee Keski-Sveitsissä, Engelbergin nurkilla) ympäri on juuri tampattu ja vain innokkaimmat urheilijat ovat liikkeellä. (Psst. Mikäli liikut suksilla kävelyreitillä – tai vaikkapa pyörällä vaellusreitillä…
Engelberg on siitä hauska reilun 4000 vakituisen asukkaan pikkukaupunki Alppien juurella, että täältä kiertää tälläkin hetkellä alppisirkusta ja muitakin hiihtolajien maailmancupeja lukuisia paikallisia tai vähintään paikallisen urheilulukion kasvatteja. Eikä mitä tahansa kisaturisteja, vaan maailmanmestareita, olympiavoittajia ja jatkuvasti pistesijoja napsivia huippu-urheilijoita. Ja viraaleja temppuilijoita. (Ja kaiken lisäksi Engelberg on aika monen ei-olympialajin urheilijan ja varsinkin vapaalaskutähden…
Engelbergissä laskeminen on minulle jo tuttua sekä rinteessä että niiden ulkopuolella, mutta paikallinen maastohiihto – tai pohjoismaisen hiihdon kuten sitä täällä kutsutaan – tuli ensimmäistä kertaa tutuksi vasta viime viikonloppuna. Alkutalven aikana Engelbergissä on tullut lunta kyläänkin asti jo ihan mukavasti, sulaakseen kuitenkin hetken päästä pois. Niinpä lunta ei ole vielä riittänyt laduille kylällä, mutta…
…tai vaihtoehtoisesti alle 20 neliön asunnossa Sveitsin Alpeilla. Ei ehkä lähelläkään ideaalia, mutta enemmän kuin hyvä. Tosiasiat ja pienet epämukavat joustot kun ovat niin paljon helpompia hyväksyä, kun todellisuus oikeastikin on hyvä. Ja kun ne mahdollistavat kaikenlaista parempaa kuin hyvää. Kuten kauden tai useamman Alpeilla. Ja onhan pieni asunto myös aika vaikuttava ilmastoteko. Ei ylimääräistä…
Marraskuu Engelbergissä, kuten useissa muissa Sveitsin alppikylissä- ja keskuksissa. Loppusyksyllä kesäkausi vaihtuu talveen – keväällä on myös oma versionsa – pienen lomailun ja ahkeran puuhastelun ja valmistelun merkeissä.